RIONNAG KENNEL
Olemme kasvattaneet Shetlanninlammaskoiria ja nyt on vuorossa ensimmäinen Bordercollie pentue. Kasvatustyömme on pienimuotoista ja pentuja on saatavissa satunnaisesti. Mikäli olet kiinnostunut mahdollisista pennuista niin kerromme mielellämme lisää nykyisistä pennuista ja mahdollisista tulevista pentuesuunnitelmista.
Alunperin Rionnag kennel sai alkunsa siitä yksinkertaisesta syystä, että Kennelliiton sääntöjen mukaan rekisteröitäessä kolmannen pentueen tulee rekisteröidä myös kennelnimi. RIONNAG on gaelin kieltä ja tarkoittaa tähteä. Mielestämme nimi sopii hyvin kasvattamillemme roduille. Kennelnimi on rekisteröity 1998 jolloin kasvatimme myös toistaiseksi viimeisen shelttipentueen.
Terveys, luonne ja ulkonäkö
Kasvatustyössämme olemme pyrkineet jalostamaan ensisijaisesti terveitä ja hyväluonteisia koiria joista riittää omistajilleen iloa pitkäksi aikaa. Terveys- ja luonne asioiden jälkeen olemme kiinnittäneet huomiota koiran ulkomuodollisiin seikkoihin. Uskomme, että rotumääritelmän mukainen koira on rakenteeltaan ja olemukseltaan sellainen, että sillä voi harrastaa useita eri lajeja ja sillä voi menestyä myös näyttelyissäkin.
Jalostaminen on arpapeliä
Vaikka kuinka suunniteltaisiin tulevaa pentuetta niin lopputulos on kuitenkin arpapeliä. Koiran kehitykseen vaikuttaa geenien lisäksi myös ympäristötekijät ja ravinto. Jos koiran jalostaminen olisi helppoa niin maailmassa ei olisi kuin terveitä ja kauniita koiria. Jalostusyksilöiden valitseminen on arpapeliä niin uroksen kuin nartunkin puolelta. Kun omistat narttukoiran niin tiedät millainen se on, millaisessa ympäristössä se on kasvanut, kuinka paljon sitä on koulutettu ja millaiseen ympäristöön pennut syntyvät. Lähtökohtaisesti olemme pyrkineet käyttämään mahdollisimman terveitä yksilöitä ja tavoitteena on ollut, että jälkeläisten tulisi olla parempia kuin vanhemmat.
Urosta valitessamme emme ole kiinnittäneet niinkään huomiota koiran menestykseen. Tietysti koiralla täytyy olla näyttelystä vähintääkin ykköstuloksia, koska se kertoo jotain koiran rakenteesta ja ulkomuodosta. Koetulokset puhuvat omaa kieltä koiran koulutettavuudesta. Hyvän menestyksen ei saa antaa kuitenkaan hämätä. Hyvä kouluttaja tekee huonostakin koirasta huippumenestyjän lajissa kuin lajissa. Huono kouluttaja saa vastaavasti hyvänkin yksilön pilattua. Yleensä lopullinen urosvalinta on tehty siinä vaiheessa kun kaikkiin ehdolla olleisiin uroksiin on tutustuttu. Kuvat, näyttelytulokset ja muut tulokset antavat osviittaa koirasta mutta tapaaminen selventää syntynyttä mielikuvaa.
Enemmän iloa kuin harmia
Terveys on mielestämme tärkein asia jalostuksessa. Omistan mieluummin terveen koiran kuin näyttelytähden joka on jatkuvasti sairas. Koira on tarkoitettu perheen yhdeksi jäseneksi josta tulisi olla enemmän iloa kuin harmia. Pentujen uusien kotien ei tarvitse olla fanaattisia harrastuskoteja mutta pennuilla tulee olla tekemistä nyt ja jatkossakin. Kaikki meidän rodut ovat sellaisia että ne kaipaavat aktiivista elämää. Aktiivinen elämä ei tarkoita sitä, että riennetään kilpailusta toiseen mutta se tarkoittaa sitä, että koirien kanssa on tehtävä jotain - muussa tapauksessa alkaa tulla eteen ongelmia. Olemme tietysti iloisia ja ylpeitä jos kasvattimme innostuvat harrastamaan jotain koska loppujen lopuksi pyrimme kasvattamaan hyviä harrastuskoiria. Kasvattajalle on aina ilo nähdä, että kasvatustyössä on onnistunut.
Me Rionnag kennelnimen takana
Olen Katarina Virkkala ja minun elämääni koira on kuulunut aina oleellisena osana. Sain ensimmäisen koirani ollessani pikkutyttö. Punainen cockerspanieli joka oli kovapäinen yksilö. Bella kuoli tapaturmaisesti melko nuorena. Sen jälkeen sain ensimmäisen shetlanninlammaskoiran. Ella oli mahonginvärinen viisas narttu jonka kanssa vartuin. Koiraharrastus tuli mukaan kuviin vasta sheltti Millan myötä. Aluksi tyydyin katselemaan vain kentän laidalta mutta sitten "oman" koiran hankinta alkoi poltella. Minun harrastuskoiraksi tulikin sitten belgi Pyry. Pyryn jälkeen vuorossa oli Nasu ja nyt Helmi sekä Xy.
Tuohon aikaan agility teki tuloaan suomeen ja lajin vauhdikkuus sekä se, että koirat ilmiselvästi nauttivat siitä tempaisivat meidät mukaan. Ennen agilitya olin suorittanut kehäsihteerikurssit, tottelevaisuuskoulutusohjaajakurssit ja agility toimitsija- ja koulutusohjaajakurssit. Sen jälkeen agility on ollut lajeista se meidän laji. Olen toiminut Keski-Pohjanmaan koirakiltassa kouluttajana tokossa ja agilityssa sekä hallituksen jäsenenä, rahastonhoitajana ja puheenjohtajanakin. Kennelpiirin nuorisojaostoakin tuli pyöritettyä jossain vaiheessa ja olen toiminut kouluttajana myös Kennelliiton nuorisoleirillä useana vuotena. Olemme suorittaneet myös kasvattajakurssit ja allekirjoitimme Suomen Kennelliiton kasvattajasitoumuksen. Sitten olikin vuorossa agilitytuomarikurssit. Agilitytuomarina olen ollut vuodesta 1997 lähtien ja olen vetänyt myös agility koulutusohjaaja ja -toimihenkilökursseja.
Olen Vesa Sivonen ja aikojen alussa kotonani oli pieni valkoinen Suomen pystykorva. Valkoinen väritys johtui siitä että se oli albiino, punaisine kirsuineen ja kaikkineen. Siihen aikaan koirat olivat yleensä vapaana ja niinpä tämäkin koira jäi auton alle ja se lopetettiin. Seuraava koira olikin sitten tuo kuuluisa Milla-sheltti. Siitä tuli ehkä hieman yllättävästi minun harrastuskoira. Meillä on aina jaettu koirat jommankumman harrastuskoiriksi. Näyttelykehissä on saatettu esittää toisen koiraa mutta muussa tapauksessa kumpikin on yleensä harrastanut omalla koirallaan. Millan myötä upposin koiraharrastuksen pariin. Millan jälkeen harrastuskoiraksi tuli sheltti Nici ja Nicin viimeisestä pentueesta piti löytyä seuraava harrastuskoira mutta kun pentueeseen syntyi vain uroksia niin toive ei toteutunut. Sensijaan meille muutti Ruotsista Tiku, jonka elämä päättyi yllättävästi jo nuoressa iässä. Sen jälkeen etsimme pitkään uutta shelttiä ja kun sellaista ei löytynyt niin kotiin muutti bordercollie Kip.
Millan mukana upposin koiraharrastuksen pariin ja harrastamista on riittänyt. Tottelevaisuuskoulutusohjaajakurssit, kehätoimitsija ja kasvattajakurssit sekä monia muita epävirallisia asiaan liittyviä kursseja on kierretty. Agility vei mukanaan 1989 ja osallistuin ensimmäisille agilitykoulutusohjaajakursseille sen jälkeen toimitsijakursseille ja kuin luonnollisena jatkona harrastukselle agilitytuomarikurssille. Olen toiminut agilitytuomarina vuodesta 1992 saakka. Tuomarointi tehtävien lisäksi olen pitänyt agility koulutusohjaajakursseja lähes vuosittain ympäri Suomea. Keski-Pohjanmaan koirakilta on ollut harrastuskotini kaikki nämä vuodet ja olen toiminut yhdistyksessä erinäisissä tehtävissä aina jäsenlehden toimittajasta puheenjohtajaksi, olen myös Agilitytuomarit Ry:n puheenjohtaja.
Kerromme mielellämme lisää harrastuksestamme, koiristamme, pennuista tai tulevista pentuesuunnitelmista. Voit ottaa yhteyttä joko emailin; Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen tai puhelimitse; 044-536 6625 tai 044-564 9114
