VIEKAS KUIN KETTU

*  27.10.1988
+ 7.7.2004

Meidän ensimmäinen shelttimme, joka ei koskaan oppinut tuntemaan rajoituksiaan. Pentuna Milla

oli hermoja raastavan villi hyppiessään tuolilta tuolille, ja juostessaan huoneesta toiseen. Tuo villi ja rauhaton luonne johdatti meidät koirakentälle ja tutustutti meidät agilityyn ja tokoon. Milla siirtyi eläkepäiviltään Tikun ja Pyryn luokse aurinkoisemmille agilitykentille 2004.

Milla oli valokuvauksellinen sheltti jolla ulkomuodollisesti oli loppujen lopuksi hyvin vähän tekemistä oikean rotumääritelmän kanssa. Näyttelyissä se sai vuoden aikana kaikkea nollasta - sertifikaatin arvoiseen.

Jumppaava riivinrauta

Mutta koirana se oli mainio. Viekas kuin kettu, näppärä ratkomaan pulmia ja varsinainen riivinrauta. Yksi erikoisimmista tempauksista oli jokailtainen jumppa tuokio. Koiramaailman Arvo Ylppö jumppasi säännöllisesti joka ilta. Liikesarjaan kuului pyörähtäminen selälleen ja ristikkäisen etutassun ja takatassun "liittäminen" yhteen ja venytys. Käärmemäistä luikertelua selällään ja kääntyminen suoraan mahalleen siten että etutassut oli suoraan edessä ja takatassut ojennettuna suoraan taakse. Tämän jumpan koira toisti päivittäin aina tuonne 11 vuoden ikään jolloin sydämen vajaatoiminta haittasi harrastusta.

Vaikeat ensimmäiset vuodet

Milla oli pieni suuri koira jolla täytyi olla jonkinsorti n Napoleon kompleksi tai sitten sillä ei ollut juurikaan itsesuojeluvaistoa. Terveyden puolesta Milla sairasteli kaksi ensimmäistä vuotta mutta sen jälkeen elikin pitkän elämän suhteellisen terveenä. Kahteen ensimmäiseen elinvuoteen kuului muun muassa kinnerjänneluksaatio. Kinnerjänne repeytyi kiinnikkeistään ja kiinnittyi takajalan sivuun. Koiran varoessa kipeytyvää jalkaa se vaikutti selkään. Hieronnalla, kortisonilla ja levolla koira laitettiin kuntoon ja sillä voitiin harrastaa vielä 10 vuotiaana agilitya. Milla on koira josta voisi kertoa tuhansia tarinoita.

Älä tee näin

Millan valitseminen oli kuin tyyppi esimerkki siitä miten pentua ei tulisi valita. Se oli pentueen arin pentu. Muiden tulessa tervehtimään reippaasti edestäpäin niin Milla kiersi taakse roikkumaan hampailla paidan helmaan. Lähtöpäivänä koiraa metsästettiin kaapin alta ja kun se vihdoin saatiin kiinni ja kyytiin niin se huusi melkein koko matkan kotia. Rotu sentään oli tuttu jo entuudestaan. Pentuaikana käytiin tutustumassa ympäristöön ja vierailtiin muiden tuttujen luona jossa oli koiria. Pentuna Milla oli varsin räväkkä. Siltä ei saanut hetkenkään rauhaa. Jos halusit lukea vaikkapa sanomalehden rauhassa koiran hyppäämättä lehden päälle niin sille piti keksiä jotain tekemistä. Millasta kehkeytyikin melko hyvä ongelmien ratkaisija. Tuohon aikaan ei vielä ollut keksitty näitä kaupallisia ongelmapuuhaleluja mutta jos olisi niin uskaltaisin väittää että niiden ratkomiseen ei olisi tältä yksilöktä kulunut kauaakaan.

Koirakentällekin eksyttiin ja siitä harrastaminen sitten lähtikin liikkeelle. Ensimmäiset kerrat koirakentällä oli karmaisevia koska Milla pelkäsi sekä muita koiria että ihmisiä. Ainoa konsti saada se olemaan jokseenkin rauhassa oli kantaa se kentälle siten, että muut ihmiset ja koirat jäivät auton ja meidän välimaastoon. Alku oli hankala mutta loppua kohti helpotti.

Vieraiden kauhu

Vanhuuden päiviä Milla vietti vanhempieni kanssa kylväen kauhua erinäiseen mummo & vaari joukkoon. Millan erikoisuuksiin kuului muun muassa se, että se istui vessan oven takana varsinkin silloin kun joku vieras oli vessassa. Kun vieras vihdoin avasi oven niin Milla roikkui hampaillaan vieraan lahkeessa tai hameen helmassa. Meillä se ei koskaan esittänyt moisia temppuja joten se oli koira jolla oli varsin selkeä käsitys omasta mahtavuudestaan ja asemastaan laumassa.

Millalla ei teetetty koskaan pentuja, koska se oli rakenteeltaan ja ulkomuodoltaan niin huono.

TEERIPUISTON KAMILLA "MILLA"

Finnish Agility Ch

Kasvattaja: Kennel Teeripuiston Vuokko Mattila Alajärvi

Millan tiedot Koiranetissä