KONTTORIAIKAAN KIITOS!

Bordercollie Kip päätti aloittaa synnytystouhut tänään heti aamusta. Täsmällisesti tasan kahdeksalta aloitettiin pentulaatikon uudelleen järjestely. Petaus kesti aikansa ja itse tapahtuma oli lopputulosta tärkeämpi. Oikeastaan synnytyspuuhastelut aloitettiin jo edeltävänä iltana jättämällä iltaruoka väliin. Kip on perinteisesti ollut perso ruualle joten oletettavaa oli, että aamusta aloitetaan. Seuraavana sitten aloiteltiin poltot ja niitä kestikin sitten tovin.

Vaikka valmistelut aloitettiinkin jo hyvissä ajoin niin ensimmäinen pentu syntyi vasta klo 12.25. Teiden tukko Karavaanari -ukko painoi 397 g ja oli varsin reipas ja eloisa pentu. Seuraavaa pentua odoteltiin vajaa tunti ja Karavaanarin kaveri, toinen uros pukkasi päätä esiin. Kaveri oli reippaassa kunnossa ja painoakin oli kertynyt 418g. Tässä vaiheessa ryhtyi pessimisti kuiskuttelemaan korvaan. Entäpä jos syntyykin vain uroksia?
Puolen tunnin levähdys ja ensimmäinen narttupentu näytti kuonon päätä. Arhäkkä pimatsu painoi 375g ja sillä oli huutava nälkä.

Synnytys näytti olevan jo ohi vaikka Kipsun mahaa kokeiltaessa siellä tuntui vielä olevan ainakin yksi möykky. Kaksi urosta ja yksi narttu saldona ja mieli mustana, että käykö tässä jälleen niin, että kun odotetaan narttua niin sitä ei tule. Alunperin olimme sopineet, että jos syntyy vain yksi narttu niin se muuttaa pois ja jos jossain vaiheessa sillä teetetään pentuja niin sieltä voisi muuttaa yksi meille takaisin.

Reippaan viiden tunnin tauon jälkeen Kip pukkasi yllättäen yhden pimatsun lisää. 385g painava narttu oli liikkusa ja elinvoimainen vaikkakin tuli reippaasti muiden jälkeen maailmaan. Nyt alkoi jo kasvattajallakin naama venyä hymyyn. Narttuja oli syntynyt kaksi aivan kuin tilauksesta.

Kaksi tuntia lepoa ja Kip ponkaisi pystyyn ja pönkäsi vielä yhden 388g painavan nartun pentulaatikon pohjalle. Ajattelimme jo, että edellinen olisi ollut viimeinen mutta tämä kaksikko oli ilmeisesti ollut vain niin kaukana oviaukosta, että matka ulos otti hieman pidempään. Huolimatta pitkästä matkasta viimeinenkin narttu oli täynnä virtaa.

Kaikki pennut syntyivät oikea-asentoisesti pää edellä, mamma koiran hoidellessa pennut itsenäisesti alkuun. Synnytys oli yksi helpoimpia mitä meidän koirilla on ollut vaikkakin sen kesto yllätti. Pennut vaikuttivat terveiltä, elinvoimaisilta ja nälkäisiltä ;-) Yksi pennuista seisoi hetken aivan neljällä jalalla mutta kyseessä lienee enemmän vahinko kuin tavoitteellinen tempaus. Maitobaarissa näytti kuitenkin olevan hauskaa kun kaksi valkoista hännän päätä heilui aivan hillittömästi.

Nyt jos pari päivää menee puikkareihin niin sitten voidaankin jo hengähtää helpotuksesta. Kip on osoittanut hienoja äidinvaistoja ja on huolehtinut pennuista hyvin. Kaikki pennut ovat mustavalkoisia ja valkoista näyttää olevan niin hännänpäässä, kauluksessa ja päässäkin.